De Doorns - refugees still on field

515 Park St

Pucl bulletin vol 5 no 2 february 1985
Together with a young member of the 24th Waffen-Gebirgs- Karstjäger- Division of the Waffen-SS, he successfully hid for 4 years, sustained by his wife who supplied both men with food and equipment from secret pick-up points. The portion controlled meals are convenient to consume, and you can get over the burden of grocery shopping and food preparation. Hans Frank with districts administrators in from left: Otto von Wächter Otto von Wächter. Add condolence Add announce Add memory Set cemetery. Across our borders, just days ago, the ACHPR found the Zimbabwean government responsible for the torture and ill-treatment of Gabriel Shumba, a well-known human rights advocate and lawyer from Zimbabwe. It was unbelievable that nearly 3 foreigners could live in a small town such as De Doorns, he said.

Recently analyzed sites:

Otto Wächter

Kaikkein paras olisi tietysti mikäli mitään ongelmaa ei oltaisiin koskaan päästetty syntymäänkään, mutta tilanteen eskaloitumisen pysäyttäminen on toisiksi paras vaihtoehto, kun kulttuuria on pitänyt väen vängällä rikastuttaa kohta kaksikymmentä vuotta.

Michael Jackson veti Stadikan täyteen väkeä, eli 50 ihmistä yhdellä kertaa. Kyllä joukkojen hallinta onnistuu jos niin halutaan. Ensinnäkin, Suomi joutuu palkkaamaan lisää väkeä pelkästään itärajalle.

Sen lisäksi homma on enemmän kuin Suomen varassa. Jos Suomi joutuu palkkaamaan pelkästään itärajalle lisää väkeä eikä sekään riitä rajan hallintaan, niin miten kalliiksi kaikkien rajojen sulkeminen tulisi?

Paljon lisävoimia tarvitaan, tarvitaanko rajojen infrastruktuuria muokata, kunnostaa ja mahdollisesti rakentaa lisää aitoja. Toi sun 'suomi sulki itärajan pelkästään nykyisillä rajavartiojoukoilka' on aika pirun kaukana totuudesta. Et myöskään ole vieläkään vastannut millään tasolla kysymyksiini. Vaikka porukka tulisi bussilla tietä pitkin, tarvittas hommaan enemmän ku pari kaveria rajalla konttoriin istumaan. Mitä mieltä olet Ruotsin marraskuussa aloittamista rajatarkastuksista?

Olisiko ruotsalaisten pitänyt säästää niihin käytetyt rahat johonkin tärkeämpään? Silloin olisi pitänyt ottaa selkeästi tiukempi linja asian suhteen. Mitään laillisia vaihtoehtoja tuskin enää on. Rajojen sulkeminenkaan ei auta kun pulla on jo uunissa. Syntyvyysluvuthan ovat harvinaisen selviä, muslimiväestö tulee pitkällä juoksulla korvaamaan eurooppalaiset.

Huomattavasti lyhyemmällä juoksulla saadaan rinnakkaisyhteiskuntia ja väkivaltaa, kunnes rinnakkaisyhteiskunnista tulee mainstream-yhteiskunta. Mitään integraatiota ei tulla näkemään, paitsi alkuperäisväestön puolelta. Islamisaatiokehitystä saattaa tietenkin hidastaa jossain vaiheessa edessä oleva hyvinvointivaltion romahdus ja tukiaisten katoaminen, mutta toisaalta white flight itäisen Euroopan maihin ja rapakon toiselle puolen on nopeuttava tekijä.

Sisällissota saattaa muuttaa kuvoita osassa Eurooppaa, mutta en usko että kovin monessa länsimaassa jäädään edes tappelemaan, helpompi on muuttaa johonkin sellaiseen maahan jossa ei ajeta yhtä itsetuhoista politiikkaa. Teit kysymyksessäsi selväksi että et halua kuulla edes rajojen sulkemisesta mikä sekin olisi vain pieni osa toimivaa ratkaisua , joten aitoa kiinnostusta sinulla ei alunperinkään ollut.

Kun pelataan vain poliittisesti korrekteilla ja kaikille sopivilla ratkaisuilla niin lopputuloksena on juurikin sellainen tulevaisuus josta tuossa puhuin. Minua vain kiinnostaa huomattavasti enemmän ratkaisut jo täällä oleviin maahanmuuttajiin liittyviin ongelmiin jotka koen huomattavasti tärkeämmäksi, varsinkin nyt kun niinsanotusti paska on jo housussa.

Tässä vaiheessa rajat kiinni on vain pientä näpertelyä. Ootko nähnyt ainuttakaan heittoa yhtään keneltäkään, mikä ei olisi joko voivottelua tai puhdasta populismia? Tällä viikolla naapurimaassa on etsitty kovempia otteita käännytyspäätöksen saaneille henkilöille.

Karkottamista halutaan tehostaa, poliiseja halutaan lisää ja tiedonkulkua viranomaisten välillä halutaan parantaa muuttamalla salassapitosäädöksiä. Ruotsalaispoliitikot ovat vaatineet lisää säilöönottopaikkoja kielteisen turvapaikan saaneille, lisää sisäisiä ulkomaalaistarkastuksia, ratsioita työpaikoille ja luovutussopimuksia eri maiden kanssa.

Erityisesti sähköisten valvontapantojen käyttöönotto on saanut laajaa kannatusta. Tukholman Drottningatanin huhtikuun 7. Tulipas Ruotsista nopeasti rasistinen, täyskäännös. Kohta siellä varmaan natsijunat puksuttaa. Suomessa paperittomia arveltiin olevan tämän vuoden alussa korkeintaan Määrä kasvaa, kun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita poistetaan vastaanottokeskuksista.

Tämä käytännön tasolla päivän tai parin viiveellä varsinaisesta päätöksestä, joskus parin viikon. Poliisin henkilöstöresurssit eivät mitenkään riitä kaikkien kielteisen päätöksen saaneiden pikanoutoon, ja monissa tapauksissa käy niin, että kielteisen saaneet henkilöt, joita kehotetaan keräämään kamppeensa kasaan ja jäämään joko keskuksiin odottelemaan hyvien keskusten tapauksissa tai poistumaan alueelta ei niin hyvien keskusten tapauksissa , kaikkoavat paikalta ennen virkatahon saapumista paikalle.

Eivät välttämättä opportunismiaan, vaikka osa toki taatusti tekee katoamistempun senkin takia, mutta ihan siitä syystä, että keskuksiin voi olla vaikeaa jäädä odottelemaan noutamista. Kaikkialta ei välttämättä saa ilmaista ruokaa ja näille maksettavat kuukausikorvaukset ovat niin naurettavan pieniä, että suurimmalla osalla ei todellisuudessa ole varaa ruokaan , ja niissäkin paikoissa, joista elinolosuhteet löytyvät, voi olla aika kova psykologinen paine jäädä vain odottelemaan.

Sen jälkeen sitten pakoillaankin yhteiskuntaa niin pitkään kuin on mahdollista. Käytännössä vain vahvimman omantunnon saaneet jäävät odottelemaan hakua. Ei poliisilla taida olla valtuuksiakaan ottaa kaikkia talteen välittömästi kielteisen päätöksen jälkeen, ainakaan jos on myönnetty määräaika vapaaehtoiseen paluuseen. Jos ihmisellä ei ole majapaikkaa, rahaa, henkilöpapereita, maassaoleskelun perustetta osoitteesta nyt puhumattakaan, miksi ihmeessä laki sallii tällaisten tapausten vapaaksipäästämisen?

Ei suoranaisesti omien toimintaperiaatteidensa osalta, mutta käytännössä yhteiskunnan kokonaistoimivuuden kannalta kyllä? Jos pystytään tarjoamaan puitteet ihmisille, vaikkakin oikeasti puhdasta hyväntekeväisyyttä, ja sitä kautta edesauttamaan heidän pysymistänsä järjestelmän valvottavissa kunnes viranomaistaho korjaa pois, eikö se ole järjestelmän kannalta "parempi" kuin katoaminen?

Itse ainakin sen näin näkisin. Ja totta, näinhän se on. Unohdin tämän määräajan ja myös kielteisen päätöksen käsittääkseni kuukauden mittaisen valitusajan, kiitos muistutuksesta. Mutta tämä käytännössä vaan kuvaa ongelman rakenteellista luonnetta vielä paremmin. On järjestelmä, jossa heitetään ihmisiä käytännössä heitteille, ja sitten odotetaan, että he vapaaehtoisesti suostuvat vielä toimimaan saman järjestelmän kanssa tullakseen poistetuksi sen alueelta.

Kyllähän siinä nyt jo järki sanoo, ettei kovin moni ihminen vapaaehtoisesti tuota jää odottamaan. Tästä olisi hyvä saada tutkimusdataa, että korvaako parempi tavoitettavuus majoituksen kustannukset ja sen toimiminen mahdollisena vetotekijänä, ja mahdolliset muut kerrannaisvaikutukset.

Mitä esimerkiksi työlupaa kiltisti odottanut ulkkari miettii vuokraa ja veroja maksellessaan, kun oleskeluluvaton maanmies pönöttää ilmaisella täysihoidolla vastaanottokeskuksessa ja tekee mahdollisesti pimeitä töitä päälle? Voisihan ajatella sellaistakin kompromissia että keskuksiin saisi jäädä mikäli tilaa on, mutta majoitus ja ylläpito muuttuisi hylkäävän päätöksen jälkeen maksulliseksi. Lasku jätettäisiin karhuamatta, mikäli henkilö poistuu maasta määräajan kuluessa.

Suomessa ja Ruotsissa on aikaisemmin oltu sallivampia hylätyn päätöksen saaneiden suhteen, mutta se ei ole ehkäissyt paperittomien määrän kasvamista Ruotsissa lakia tiukennettiin vasta viime kesäkuussa.

Ilmeisesti porkkana ei toimi, jollei sitä yhdistetä jonkinlaiseen keppiin. Mutta noh, tämä nyt taas on vähän turhaa kyynistä kontrolliuskoa, joka tuntuu olevan vallalla about kaikkialla. Totuus on se, että kun maahan lappaa muutamaa tuhatta ihmistä parin viikon aikana, sitä on aivan käsittämättömän vaikeaa pysäyttää, vaikka kuinka haluttaisiin.

Rajat voidaan panna kiinni, mutta entäs sitten kun rajasta tullaan yli jotain muuta kautta? Ja pannaanko sitten vankilaan jos tulevat uudestaan?

Ainoa varma tapa evätä pääsy on ampua, ja kovin harva on ihan valmis siihen ryhtymään, varsinkin kun valtaosa pyrkijöistä on kuitenkin pitkän taipaleen taittaneita ja psykologisesti aivan selvästi tietyn epätoivon lue: Ja jos joku semmoisen käskyn antaa, niin jok'ikinen kansainvälinen sopimus, joihin ollaan poliittisesti sitouduttu, antaa niitä noudattavalle maailmalle täyden oikeuden käyttää ties mitä keinoja valtiota vastaan "globaalin oikeuden" nimissä.

Puhumattakaan siitä äläkästä, mikä nousee niiden keskuudessa, jotka eivät voi sellaista toimea mitenkään omassa maassaan hyväksyä. Että sitä nyt tuskin voidaan pitää mitenkään älyttömän realistisena vaihtoehtona. Ja sitten kun ovat maassa, niin problematiikka on jo täysin sama kuin se nyt on.

Joko pakkopalautetaan koko lössi, minkä vaikeudet jo hyvin tiedetään, tai sitten hoidetaan about niin kuin on nyt hoidettu. Ja sekään ei tunnu toimivan, koska yhteiskunnalla nyt yksinkertaisesti vain ei ole kontrollia kaikesta "maan alueella" tapahtuvasta.

Pakko vaan yrittää tavalla tai toisella mukautua tilanteeseen ja toimia niiden mekanismien puitteissa, joita on olemassa. Tai luoda uusia, jos jollain on jotain realistisia ideoita uusien järjestelmien luomiseen. Ei luokkaa "no palautetaan ne kaikki, ihan vitun sama mitä Irak tai Afghanistan sanoo". Kielteisen päätöksen saaneet eivät välttämättä poistu maasta kovin tehokkaasti.

Esimerkiksi kirkko on sanonut majoittavansa kielteisen päätöksen saaneita. Ihmiset jotka ovat "samaa mieltä" en tarkoita Koivusta nyt asiasta yleensä kannattavat keinoja jotka edistävät varjoyhteiskunnan syntymistä ja vastustavat keinoja jotka estävät sitä.

Following the defeat of Poland in September , the Germans established a puppet state known as the General Government which was ruled over by Hans Frank. Until his deputy was the Austrian Arthur Seyss-Inquart , who took Wächter with him to the General Government, where he was appointed as Governor of the administrative district of Kraków. From the outset Wächter proved to be an effective administrator. He also understood that the policies of racial discrimination, brute force and coercion deprived Germany of substantial material assistance and alienated large sections of the local population.

In this sense he chose the two crowns of Galicia in the coat-of-arms issued for the nobility of his father. The arrest on 6 November of the entire staff of professors and academics of the Jagiellonian University and other academic institutions and their subsequent deportation to Sachsenhausen concentration camp called Sonderaktion Krakau resulted in widespread condemnation worldwide.

Wächter publicly criticised the action which took place without his knowledge and reportedly tried to free the academics. Likewise in December , a decree organizing the expulsion of the city's 68, Jews also appeared under his name as did a further decree ordering the remaining 15, Jews to move into the newly created Kraków Ghetto "Jewish Residence Zone" issued on 3 March Wächter, unlike his wife who was often in the company of the Franks, tried to keep his distance from them.

The family lived in a pseudo Romanesque villa in Przegorzaly on a steep slope above the Vistula outside Kraków, which belonged to Professor Szyszko-Bohusz, head of the restoration measures of the Royal Wawel. Following the German invasion of the Soviet Union on 21 June , the Soviet-occupied eastern part of the former Austrian province of Galicia was attached to the General Government as the District of Galicia. The first German governor was Karl Lasch, an intimate friend of Frank, who was later arrested and shot for extensive black market activities on orders of Reichsführer-SS Heinrich Himmler.

Wächter was chosen by Hitler "as the best man on the spot". With his assistance Wächter endeavored to promote a greater degree of co-operation among the occupying Germans and the various ethnic elements in the district of Galicia.

At the government meeting in Kraków on 17 February, Wächter publicly opposed plans to "germanize" the city of Lemberg, which would have resulted in the expulsion of its entire population stating: Wächter's continued opposition to Krüger policies led to a number of open confrontations. To avoid further altercations, Himmler offered Wächter the chance to relocate to Vienna, which he declined.

As Governor of Galicia, while he remained a firm believer in the principle 'Germany first', his administration often went further to accommodate the wishes of the population than it was required to. He was frequently obliged to use his influence and connections by first circumventing General Governor Hans Frank and by exploiting the strained relations between Frank and Himmler to pursue his own policies. Wächter consciously selected men with liberal views for the key posts in his administration, notably his department heads Otto Bauer and Dr.

Ludwig Losacker, with whom he consulted before deciding all important issues. On his return in December he sent a secret ten page letter to Martin Bormann in the Führerhauptquartier Führer Headquarters in Berlin, criticizing the serious mistakes made in the handling of the Ukrainians and their far reaching ramifications with regard the overall conduct of the German policy in the east during the war against the Soviet Union. The formation of the unit was approved by Himmler after the disastrous German defeat at Stalingrad.

With the loss of the entire District of Galicia on 26 July to the advancing Red Army, Wächter sought to be released from his administrative obligations in the General Government so that he could take up a position in the Waffen-SS. Himmler felt Wächter would be "of immense use in this equally interesting and difficult field.

As the German situation at the front worsened day by day, in a vain attempt to regain the military initiative the Nazi authorities became increasingly desperate and sought to exploit the Eastern European Anti-Bolshevik movements. Vlasov's 'federalist' concept which required the subordination of all the other former Soviet nationalities to his overall command, proved to be an insurmountable obstacle for Wächter who was unable to bring about the unification of Vlasov and the separatist Ukrainians led by General Pavlo Shandruk.

Nevertheless, Wächter redoubled his efforts with the Ukrainians whom he rejoined on 7 April in Carinthia. He left them near Tamsweg in the Salzburg mountain district to avoid being taken prisoner and inevitable extradition to the Soviet Union. Together with a young member of the 24th Waffen-Gebirgs- Karstjäger- Division of the Waffen-SS, he successfully hid for 4 years, sustained by his wife who supplied both men with food and equipment from secret pick-up points.

In the spring of Wächter crossed the border to South Tyrol in Italy where he met his wife and his elder children for the last time. In June he took part in an Italian film, playing the part of an actor and was in the process of collecting information about a flight to South America. As a result of his daily morning swim in the polluted Tiber he contracted jaundice on 3 July. He received last rites from Bishop Hudal in the evening of 13 July and died peacefully in the early hours of 14 July Largely as consequence of work undertaken by the famous Nazi hunter, Simon Wiesenthal , Wächter has been portrayed as one of the more prominent perpetrators of the Holocaust and a leader of the Jewish extermination campaign in the General Government.

Wiesenthal claimed to personally have seen Wächter on 15 August inside the ghetto of Lemberg, rounding up four thousand elderly Jews, including his own mother, who were subsequently driven to the railway station to be sent to death camps. He held the honorary rank of SS-Gruppenführer, conferred on him by the Reichsführer Heinrich Himmler to ensure his subservience.

The dual German administration in the General Government meant that he did not control the SS and Police matters which in Lemberg were within the remit of Katzmann. As police and security responsibilities were subsequently enlarged the possibility of Wächter influencing matters outside his responsibilities became successively smaller and finally non-existent.

His most radical remark is documented during the government session on 20 October in Kraków, where he camouflaged his attempt to alleviate the conditions for the Jews.

As Governor of Lemberg. Wächter was finally able to realize his political ambitions. Wächter worked on behalf of the Ukrainians and successfully secured the appointment of General Pavlo Shandruk, a former officer in the Polish Army, as commander of the Ukrainian National Army. From this point on he did his utmost to save this unit from extradition to the Soviet Union which was expressively demanded by Stalin at the Yalta Conference in February The rescue of this division had been planned in advance of a cessation of hostilities.

Whilst he was in office, Wächter remained a feared individual by the Soviet government because the success of his policies threatened Communist rule in Eastern Europe.

Recently analyzed sites: